Varjojen verhon takana
Ihmisen sielun maisemassa
nautimme kaipauksen katkeraa viiniä
kyynel kerrallaan vuodatettua
juomme yksi kerrallaan
siitä loputtomasta maljasta
sen jälkeen astuen
unien porteista
jälleen askeleen lähemmäksi
hänen sisarensa kotia
-TS-
Harmaassa kaupungissa
hulluuden tasangolla
loputtoman yön maassa
itkee ihmisen lapsi
vuodattaa verisiä kyyneleitä
yksi jokaisesta
kuolleesta unelmasta
petetystä lupauksesta
kadotetusta paratiisista
ja koskaan ei tälle surulle
tule loppua...
-TS-
Hulluuden rajalla tanssien
juomme unohduksen maljasta
surun astiasta
keräämme ravintomme
kaipauksen kaupungissa
asumme unien talossa
ajan ja avaruuden rajalla
kaukana todellisesta maailmasta
missä mikään
ja silti kaikki
on mahdollista
-TS-
Tummien lasien takana
asuu sielu synkempi yötä
virtaava verta janoten
se vaanii heijastavan pinnan alla
nähden kaiken, kuullen kaiken
kärsivällisesti odottaen
sitä heikkoa hetkeä
jolloin peilin pinta murtuu
hyökäten raivolla sammuttamaan
loputonta janoaan
ihmislihan himoaan
-TS-
Lentäen lepakon lailla
tumman yö taivaan alla
leijun lääkehuuruisessa todellisuudessa
kehoni konemaisesti toistaen
asiat joita sen oletetaan tekevän
itkien, nauraen, nukkuen
katselen sitä taivaalta
kuin puoliksi särkynyttä konetta
joka yhden toimivan pyörän varassa
kiertää loputonta kehää
nousuveden uhkaamalla rannalla
-TS-
Mihin me kuulumme
hylkiöt, ulkopuoliset
onko olemassa luvattua maata
paikkaa missä jokainen
maailmaan sopeutumaton
tuntee olevansa turvassa
tuomitsevilta katseilta
pahantahtoisilta sanoilta
ivaavilta hymyiltä
maailmaa, mitä me kaikki
voisimme kodiksi kutsua
-TS-
Väsyneenä nousen kalpeaan aamuun
katselen maailmaa
jonka uusi lumi on hetkeksi muuttanut
muovannut uudestaan viattomaksi
tiedän silti
että se kaikki on vain illuusiota
mieleni luomaa harhaa
kaikki se tuska, suru
viha ja raivo
yhä asuu sen alla
ei se ole mihinkään mennyt
siellä se odottaa
auringon nousua.
-TS-
Monia tuhansia naamioita
kannamme aina mukanamme
vaihtaen niitä nopeammin
kuin kykenemme ymmärtämään
yksi töihin, toinen kotiin
yksi jokaiselle ystävälle
yksi rakastetulle
tyystin toinen vihamiehille
niin paljon... liikaa
keitä todellisuudessa olemme
kun ne kaikki riisutaan
-TS-
Tuhkan harmaata apatiaa
sykkii tummunut sydämmeni
pumpaten epätoivon siemeniä
kehoni jokaiseen soluun
kehottaen niitä
antamaan periksi, luovuttamaan
miksi pitäisi jatkaa
et sinä voi vaikuttaa
turha edes yrittää
jää paikallesi, kuole
lakkaa olemasta
-TS-
Syki musta sydämmeni
kuljeta vereni
lihaani kaiverrettuihin haavoihin
virtaa ulos viilletyistä suonistani
kuljeta mukanasi
elämäni tuska
päästä haavoista sisään
suloinen unohdus
loputon uni
-TS-
Syntisiä pyhimyksiä
olemme me kaikki
verta janoavia petoja
muka kauhistuen hirmuteoista
silti salaa niitä janoten
himoitsemme kiellettyä lihaa
mutta koskaan emme kykene
sitä itselleemme myöntämään
-TS-
Kuljen todellisuuden läpi
kuin ikuisessa unessa
kauhun täyttämässä painajaisessa
jossa jokainen askel
kuljetaan partaveitsen terällä
paljain jaloin
verta vuotavana
kävellään, kunnes jalat pettävät
lopulta hitaasti raahautuen
viimeisen suolaisen makean veripisaran
imeytyessä tuhkaan
joka peittää
aikaisempien kulkijoiden luita
-TS-
Kalpean harmaan aaveen näköisenä
istun linja-auton perällä
katsellen muita
sunnuntaiaamuun heränneitä
yksi lukee taloussanomia
kait hän omasta mielestään
on niin kovin tärkeä
toinen tuijottaa
kaipaavasti ulos ikkunasta
kait hyvästellen rakastettuaan
kaikilla omat pikku puuhansa
jotta eivät vain joutuisi
katsomaan kanssamatkustajiaan
sulkeutuen omiin pikku lokeroihinsa
tuntuu siltä
kuin matkustaisi haamujen kanssa
-TS-
Syysyön kylmänä puhaltava tuuli
kantaa mukanaan lupausta talvesta
yhä lisääntyvästä pimeästä
yön lapsena haen siitä lohtua
päivänvalon ajan vähetessä
kuljen varjojen täyttämissä puistoissa
katsellen tyhjentyneitä hiekkalaatikoita
tuulessa hiljaa narisevia keinuja
näkemättä mitään muuta, kuin toisia varjoja
pimeän lapsia
mutta meitä on niin vähän
ja helpommin kuljemme
kohti hulluutta ja kuolemaa
kuin ne jotka asuvat auringossa
värien loistokkaassa maailmassa
meille kaikki on
vain mustaa ja harmaata
silti emme koskaan tule luopumaan
kuun valosta, auringon puolesta
-TS-
Jo syntymässä olemme kuolleet
astuneet kuoleman varjon laaksoon
mistä elävä ei yksikään poistu
on vain aikaa odottaa
sillä se mikä on kerran alkanut
myös väistämättä joskus loppuu
niin on kaiken laita, näin on säädetty
kuka sen lain teki
sitä emme tiedä, ehkä emme halua
onhan siinä silti jotain lohdullista
että kaikkien meidän täytyy kuolla
-TS-
Unessa makaava ihminen
niin paljon viattomampi, kuin valveilla
ei kasvoilla naamiota
ei verhoa sielujen peilissä
vain haavoittuvainen liha
ja kuvat joita muut eivät tiedä
-TS-
Muiden nukkuessa kodeissaan
minä olen valveilla
miettien, mistä he näkevät unta
mitä oivat heidän unelmansa
ja ovatko ne heillekin
pelkkiä unelmia
ajatuksia jostain, mitä ei voi saavuttaa
vai elävätkö heistä jotkut
siunattua elämää unelmissaan
se on jotain
mitä en voi ymmärtää
vaikka yö onkin unelmien aikaa
ja kuun valo ne saa kukoistamaan
ne kuihtuvat, kuten minäkin
jokaisessa auringonnousussa
-TS-
Kuun kalpeassa loisteessa
tanssivat unohdettujen lupausten
ikuisesti piinatut sielut
Ei niille suoda lepoa
sillä niiden täytyy vaeltaa
kuun valon mukana
maailman auringottomalla puolella
Tanssien tuota loputonta tanssia
ilman rauhaa, vailla unta
kenenkään surematta, muistamatta
unohdettuja lupauksia
-TS-
Turhaa raivostuttavaa juoksemista paikasta toiseen
virastosta seuraavaan, typerien paperien perässä
Mutta se on pakko
on pakko elää, pakko syödä
saada katto päänsä päälle
Aina vain lisää ja lisää papereita
turhia pikku lappusia
kaikissa samat tiedot
vain hieman eri muodossa
Onko mikään ihme
että tässä syrjäytyy
Kuka helvetti tätä jaksaa
päivästä toiseen, vuosia eteenpäin
Aina vain uudestaan ja uudestaan...
-TS-
He katsovat minua
kuin jotain kummajaista
Sillä en sovi
heidän käsitykseensä sopivasta
nuoresta miehestä
Pitkä tukka, erinlaiset vaatteet
Millä vitun oikeudella
te minut tuomitsette?
Massan orjat
idiootit ilman omia ajatuksia
säälittävät sielut
säälittävine unelminenne
Jos teillä ei ole rohkeutta lentää
älkää yrittäkö estää sitä meiltä
joilla on siivet
-TS-
Ajatuksia, vain ajatuksia
ajasta, avaruudesta
Siitä saavuttamattomasta rakkaudesta
himosta, lihasta lihaa vasten
kivusta, nautinnosta
kauniista tuskasta
Enkeleistä, demoneista
helvetistä maan päällä
Vain ajatuksia
vai ovatko ne sittenkin totta?
-TS-
Odotamme aina jotain
ihmistä, aikaa, tapahtumaa
Odottaessamme emme saa aikaiseksi mitään
vain olemme ja ihmettelemme
Katselemme ajan kulumista
se vain kulkee niin hitaasti
Mietimme, niin turhaa on elämä
-TS-
Istun loisteputkien liian kirkkaassa valossa
joka polttaa hämärään tottuneita silmiäni
ja mietin mitä tekisin tänään
Kuka ja keitä kaikkia olisin
minkä vuoroveden mukana kulkisin
Sinällään ei sillä ole merkitystä
koska lääkkeiden turruttamat aivoni
tuskin tuntisivat mitään uutta
Niin harvoin mikään kykenee
läpäisemään niiden luomaa kylmää usvaa
joka käärii minut sisäänsä
ja eristää suurelta osin ympäröivästä maailmasta
Joskus mietin, että jonain päivänä
kadotan itseni siihen usvaan
ja minä ihmisenä lakkaan olemasta
Mutta ei vielä, ei tänään
ehkä huomenna
-TS-
Kommentit