Tuijotan kattoon ja mietin
mitä voisin muuttaa
miten vaikuttaa omaan itseeni
elämääni, mitä juuri ja juuri siedän
yritänkö liian vähän?
liian vähän, jotta todella saisin
jotain aikaiseksi
tuhat ja yksi suunnitelmaa
hyvää ajatusta, ideaa
lupauksia itselleni, aina petettyjä
liian heikko, liian vanha
liian ruma, liian "mukava"
asiat mitkä uskottelen itselleni
tekosyiksi heikkoudelleni
esteiksi onnistumiselle
vai voisivatko ne olla totta?
en jaksaisi enään miettiä
olla,elää, ihmetellä
enkö voisi vain nukkua
ikuisesti levätä, unohtua

-TS-

Epäilen vahvasti
mitä ihmiset näkevät
katsoessaan minua
tuskin ainakaan sen
mitä luulen heidän sanovan
ehkä kuulen väären
eivät he naurakaan kanssani
vaan minulle
hymyilevät lähinnä säälistä
ehkä olisi aika lopettaa
kulkeminen heidän maailmassaan
jäädä vain kotiin nukkumaan
unohtua apatiaan

-TS-

Jään kiinni ajatuksiini
kuin hämähäkki omaan verkkooni
inhoon ja kaipaukseen
raivoon ja murheeseen
en osaa päästää irti
en unohtaa omia virheitäni
en itselleni antaa anteeksi
en muuttaa peilikuvaani kauniiksi
tai edes siedettäväksi
yhä sieltä tuijottaa
tuo sama säälittävä olento
millä ei ole oikeutta elää
ei omasta mielestäni

-TS-

Aamulla taas hukutan
itseni valheelliseen nauruun
ajatuksien myrskyyn
mikä estää minua keskittymästä
estää minua todella ajattelemasta
liikaa ajatuksia, joten mistään et saa kiinni
ei kiinnekohtia
ei alkua, ei loppua
vain tyhjä olo
illan alkaessa, kuun noustessa
ihmisten ympäröimänä
itkien sieluni nurkassa
voin hetken kuvitella
etten olisi olemassa

-TS-

Ehkä vuoden, ehkä kahden kuluttua
ei sitä kukaan kuitenkaan enään muista
kuka olin, mitä tein
minne kuuluin (en minnekään)
on helppo unohtua
kun ei todella mitään ole saanut aikaan
vain ollut virran vietävänä
tai säälittävästi yrittänyt
sitä vastaan kulkea
ei minusta jää tänne jälkeä
ei pysyvää tietoa
kollektiiviseen tajuntaan

-TS-